Info

Seppo Räty oli suomalainen keihäänheittäjä, joka saavutti menestystä 1980- ja 1990-luvuilla. Hän syntyi 27. helmikuuta 1962 Lahdessa, Suomessa. Räty tunnettiin erityisesti voimakkaasta heittotekniikastaan ja tarkasta heittotaidostaan. Hän osallistui neljästi olympialaisiin (1984, 1988, 1992, 1996) ja saavutti pronssimitalin Barcelonan olympialaisissa 1992.

Seppo Räty pitää edelleen hallussaan useita keihäänheiton Suomen ennätyksiä. Hän oli myös Euroopan mestari vuonna 1994. Räty oli arvostettu keihäänheittäjä, joka inspiroi monia suomalaisia urheilijoita ja oli tunnettu pitkästä ja menestyksekkäästä urastaan keihäänheiton parissa.

Uransa jälkeen Tohmajärveläinen Räty työskenteli Niiralan tullissa ja keskittyi valmentamiseen. 

Katri Helenaan vuosien varrella liitetyt epiteetit – Letkajenkkakuningatar, Vaalea valloittaja, Sinivalkoinen ääni – viittaavat selkeästi siihen mielikuvaan, että laulaja on viihdemusiikin saralla Suomen ja suomalaisuuden tärkeimpiä tulkkeja. Lempinimien lisäksi tilastotiedot eri vuosikymmeniltä puoltavat hänen asemaansa kenties Suomen kaikkien aikojen rakastetuimpana naispuolisena iskelmälaulajana. 1980-luvun lopussa Katri Helenalla oli 29 eli eniten lauluja suosikkilistoilla, 1990-luvun alussa hänen levymyyntinsä ylitti miljoonan, ja 2000-luvulle tultaessa hänelle on kertynyt kultalevyjäkin jo täysi tusina

Suomalaisen naishiihdon pioneereihin kuuluvan Siiri Rantasen ura kilpahiihtäjänä oli poikkeuksellisen pitkä. Hän voitti kaikkiaan yksitoista Suomen mestaruutta ja saavutti kansainvälisissä kilpailuissa parhaan menestyksensä Cortinan olympialaisten viestinhiihdossa, josta hän sai kultamitalin.

Algot Untola on ollut pitkään ristiriitainen hahmo suomalaisessa kirjallisuudessa. Toisaalta hänet on tuomittu vallankumouksellisen ideologiansa takia, toisaalta hänen Maiju Lassilan nimellä kirjoittamansa humoristiset kertomukset ja kansannäytelmät sekä niiden todenoloiset ihmiset ja puheet ovat vuosikymmenien ajan huvittaneet koko Suomea.

Alexander Järnefelt rakensi elämässään kaksi uraa, ensin Venäjän armeijan sotilastopografina 1859 – 1882 ja sitten hallintomiehenä Mikkelin, Kuopion ja Vaasan läänien kuvernöörinä sekä lopuksi senaattorina 1894 – 1896. Järnefelt oli fennomaani, jonka työ suomalaisuuden hyväksi on suotta jäänyt hänen tunnettujen aikalaistensa G. Z. Yrjö-Koskisen, Agathon Meurmanin ja K. F. Ignatiuksen saavutusten varjoon.

Nuoruudestaan lähtien hän tähtäsi siihen, että suomen kielestä tulisi Suomen ensimmäinen virallinen hallinnon ja sivistyneistön kieli myös käytännössä. Kuvernöörikautenaan hänen merkittävimpiin saavutuksiinsa kuului uusien kansakoulujen aikaansaaminen.

Ortodoksisen kirkon Helsingin piispana toimiva metropoliitta Ambrosius on alkujaan Uuden Valamon munkki. Hän on toiminut piispana myös Oulussa. Suurelle yleisölle Ambrosius on tullut tunnetuksi ennen kaikkea yhteiskunnallisena keskustelijana ja yhteyksistään liike-elämän vaikuttajiin.

Matti Laurellin keksinnöistä tutuin on purkinavaaja. Aiemmin avaaja tehtiin kahdesta osasta yhteen niittaamalla. Laurellin mielestä tekotapa oli hidas ja kallis. Hän kehittikin 1948 työkalun, joka prässäsi levystä kerralla valmiin tuotteen. Avaajia on sittemmin tehty miljoonia.

Dominikaani-isä Martti Voutilainen oli ensimmäinen reformaation jälkeen Suomessa vihitty katolinen pappi. Koko työuransa ajan hän oli keskeinen ekumeeninen vaikuttaja Suomessa. Lisäksi hän loi käännöstyönsä kautta uutta katolista käsitteistöä suomen kieleen sekä tallensi Suomen katolilaisten historiaa.

Reino Pirhonen ponnisteli vaatimattomista oloista yhteiskunnan huipulle. Hän oli pohjoiskarjalaisten ja itäsuomalaisten maanviljelijöiden edustaja Maataloustuottajain Keskusliitossa (MTK) 12 vuotta ja vaikutti keskeisesti maatalouslomitusjärjestelmän saamiseen. Pirhonen vaikutti aikana, jolloin maatilojen ja maataloustuotannon määrä olivat Suomessa korkeimmillaan ja MTK:lla ja tuottajilla oli merkittävä asema suomalaisessa yhteiskunnassa. 

Johan Viktor Arajuuri hoiti monet hankalat ja merkittävät tehtävät, joita sotilas- ja siviiliura hänelle toivat, vastuunalaisesti ja tarmokkaasti. Sotilaana hän menestyi sekä rauhan aikana että rintamaoloissa. Merkittävimmän panoksensa hän antoi jatkosodan aikana takaisinvallatun Karjalan ja miehitetyn Itä-Karjalan korkeimpana hallintomiehenä. Hävityn sodan takia hän ei kuitenkaan saanut ansioistaan asianmukaista tunnustusta, päinvastoin hän joutui moneksi vuodeksi omaehtoiseen maanpakoon.

Piispa Eino Sormusen vaikutus ulottui yli Kuopion hiippakunnan rajojen. Se näkyi erityisesti suomalaisessa Luther-tutkimuksessa ja poikkeuksellisen laaja-alaisessa teologisessa kulttuurielämän tarkastelussa. Sormunen oli kirjoittajana erittäin tuottelias. Hän julkaisi sekä kirjoja ja kirjasia kirkon käytännön tarpeisiin että vankkaa tieteellistä ja yleistajuista teologista kirjallisuutta. Persoonallisimman ja kauaskantoisimman antinsa hän tarjosi kulttuurikriittisessä esseistiikassa.

Rakkaus Kalevalaan ja kansatieteeseen johdatti postimestarin pojan Oskar Hainarin kesken yliopisto-opintojen opettajaksi Sortavalaan. Hän kiinnostui Raja-Karjalasta, ja sen kehittämisestä tuli hänen ja hänen karjalaissyntyisen puolisonsa Tilma Hainarin yhteinen, elinikäinen harrastus ja poliittisen toiminnan kannustin. Oskar Hainari oli historiantutkija ja oppikirjojen kirjoittaja, ja hän toimi rehtorina ja eri aineiden lehtorina yli 30 vuotta Sortavalassa, Jyväskylässä ja Helsingissä. Hän edusti opettajia pappissäädyssä valtiopäivillä ja Suomalaista Puoluetta kansanedustajana sekä koki myös omakohtaisesti, mitä oli olla aktiivinen toisinajattelija ja -tekijä.

Erik Wallensköld teki loistavan virkauran senaattorina, maaherrana ja Turun hovioikeuden presidenttinä. Hän sai valtioneuvoksen arvon 1823 ja aatelisarvon 1832.

Iisakki Sorsa tunnettiin maineikkaana rakennusmestarina. Hän edusti aikansa nousevaa säätykiertoa, jossa ammattitaidolla ja liikemiesvaistolla saavutetulla omaisuudella pääsi kohoamaan yhteiskunnallisessa hierarkiassa.

Tuomas Paakkunainen oli Tohmajärven virallinen edustaja, joka vei pitäjän valituksia Tukholmaan. Hänet vangittiin 1679 verorettelöiden takia, mutta pitäjäläiset vapauttivat hänet. Hänet lähetettiin uudelleen Tukholmaan valittamaan. Turun hovioikeus kuitenkin tuomitsi Paakkunaisen kapinasta kuolemaan, ja hänet vangittiin. Hänet mestattiin Tohmajärvellä 1681. Tuomas Paakkunainen lienee ainoa kreivi- ja vapaaherrakuntien aikaisten (noin 1650 – 1680) talonpoikaislevottomuuksien johdosta teloitettu suomalainen kansanjohtaja.